Mun työkiireet ne ei vaan ota hellittääkseen. Kirjoitan siis paitsi tätä blogia, myös tekstejä asiakkailleni ja sisältöä muihin omiin projekteihin. Siksi tää tissiblogi on nyt jäänyt valitettavan vähälle huomiolle, mutta kyllä mulla vielä on paljonkin asiaa, esimerkiksi imetyksestä implanttien kanssa, urheilusta niiden kanssa ja ilman jne. Kun vain ehtisi kirjoittamaan! Asia, joka varmasti jokaista rintaimplanttien poistoa harkitsevaa mietityttää on se, millaiset arvet siitä jää.
Mua se ei etukäteen tosin oikeasti kauheasti huolestuttanut. Olin ollut niin ahdistunut niistä kumipalluroista jo niin hemmetin pitkään, etten välittänyt etukäteen lainkaan siitä millaiset jäljet mulle jäisi. Tärkeintä oli vaan saada ne kumit vidduun mun kropasta.
Arvet implanttien poiston jälkeen
Kuten aiemmissa postauksissa oon kertonut, ei mulla ollut leikkauksen jälkeen juuri minkäänlaisia kipuja, eikä tosiaan edes tuntunut, että missään leikkauksessa olisin koskaan ollutkaan. Olo oli heti implanttien poiston jälkeen tosi kevyt, ja sellaisena se on myös pysynyt. Paranemisaikana ei ollut ongelmia, vaan kaikki sujui tosi hyvin.
Kun leikkauksesta oli kulunut vuorokausi, otin pois ”laastarit”, en tiedä tai muista mikä on näiden oikea nimitys. Näitä nyt joka tapauksessa pidin paikoillaan ekan vuorokauden ajan:
Kuten näkyy, ei verta tai muutakaan eritettä ollut tullut juuri yhtään. Oletin näitä irrottaessani näkeväni jotakin pahempaa.
Valkoisten jättilaastareiden jälkeen pystyi jo hieman enemmän tarkastella nykyistä tilannetta. Tosin, en mä vieläkään koko komeutta päässyt näkemään, sillä arpien päällä piti vielä pitää joitakin päiviä sellaisia pienempiä laastareita. Muistelen pitäneeni niitä paikoillaan kuusi tai seitsemän päivää, mutta nyt en aivan varma ole.
Viimeisiä teippejä irrottaessani en ollut erityisen jännittynyt. Oikeastaan sanoisin, että mun olo oli lähinnä turta. Olisi aivan sama, miltä siellä näyttäisi. Olosta huolimatta tiedossa oli hetkellinen järkytys. Mitäää helvettiä nää on?
Eli joo, tunnustan, hetken aikaa olin että OMFG, siis viddujumalauda apua, tällasetko niistä nyt sitten tuli. Onneksi tulin nopeasti järkiini: ei tällä olisi mitään merkitystä minkään kannalta. Näitä ei tulisi näkemään kukaan, ei vaikka käyttäisin pikkupikkubikineitä, ja mikä tärkeintä, mä itse en näkisi näitä.
Arvet puolentoista kuukauden jälkeen
Elämä jatkui siis arpien näkemisen jälkeen aivan yhtä tyytyväisenä ja keveänä, kuin mitä se oli ollut silareiden poistosta saakka. Muutamalle kaverille ehdin nuo arvet silloin heti järkytyksen vaiheilla näyttää, ja ilmeet oli kyllä näkemisen arvoiset!
Eräänä iltana päätin sitten ottaa uusia kuvia tätä postausta varten. Ihmetys oli kieltämättä aika valtava, kun ylemmissä kuvissa olleet röpöläiset mäträkkeet olivat kadonneet. Mitä hemmettiä, eihän nää ole ollenkaan samanlaiset kuin viimeksi vilkaistessa? Todistusaineistoa, olkaa hyvät:
ja tuossa:
Uskoisin, että muutaman vuoden päästä noita huomaa vielä vähemmän, koska ainakin tähän asti arvet mun kehossa ovat vaalenneet tosi paljon aina.
Luonnollisuus on pop ja siksi lukusuositus myös tälle: Kasvojooga
