Eräs asia, joka tuli esille jo ennen kuin minulla oli koskaan rintaimplantteja, oli imettäminen. Puhuin aina hyvin avoimesti siitä, että hankkisin jonain päivänä rintaimplantit, ja lähes poikkeuksetta ensimmäinen kommentti – iästä tai sukupuolesta riippumatta – oli, että luulinko, etten voisi imettää niitä, jos aikoisin saada lapsia. No, ensinnäkin. Uskaltaisin sanoa, että hyvin harvat ihmiset miettivät syvällisesti asioita, jotka eivät vielä ole ajankohtaisia heidän elämässään. Kun olin teini-ikäinen tai kaksikymppinen en ajatellut lasten saamista konkreettisena asiana.
Mutta juuri niin löysit itsesi tämän aiheen edessä kerta toisensa jälkeen, keskustelu toisensa jälkeen. Muistan sanoneeni kaikille että on varmasti turvallista imettää implanttien kanssa, jos ylipäänsä aikoo imettää tai pystyy imettämään. Silti minulla ei ollut tuolloin mitään tosiasiallista tietoa, eikä minun olisi tarvinnutkaan mitään aiheesta sen enempää tietää, sillä se ei ollut minulle millään tavoin merkityksellistä.
Raskaus ja rintaimplantit
Ennen raskautta muistan, etten kiinnittänyt kovin paljon huomiota rintaimplanttien erikoiseen asentoon aamuisin. Kuitenkin jo varhaisessa raskaudessa huomasin, miten rintani näyttivät aamuisin jopa neliön mallisilta, ja muistan soittaneeni klinikalle siitäkin. En muista tarkkaa vastausta, mutta jotenkin he ajattelivat sen liittyvän raskauteen eivätkä niinkään itse implantteihin.
Raskauden aikana en muista silikonin vaivanneen minua kovin paljon fyysisesti. Henkisesti kuitenkin asiat alkoivat tapahtua melko nopeasti: muistin kaikki ne keskustelut, joita olin käynyt aiemmin imettämisestä (no, ehkä liioittelin hieman, en kaikkia niistä) ja aloin pohtia, miten nuo silikonit voisivat vaikuttaa itse asiassa imettämiseen – vaikka olin lukenut saatavilla olevat faktat. Siinä sanottiin, ettei pitäisi olla ongelmaa, ja kyllä, luotin siihen, mutta toisaalta olin raskaana ollessani epäileväisempi kuin tavallisesti.
Kun vauva syntyi, huomasin ensimmäisen haasteen. Synnytyksessä kätilöt tai sairaanhoitajat eivät sanoneet sitä ääneen, mutta tajusin sen melko nopeasti. Koska implantti teki nännistäni tavanomaista ylempänä, en saanut rintaa oikeaan asentoon, jotta vauva saisi siihen hyvän otteen. En saanut myöskään hyvää asentoa imettämiseen, koska implantti tuntui todella oudolta ollessani kyljelläni. Noin vuoden ajan aina kun yritin imettää, minun oli pyydettävä apua hoitajalta, koska se ei oikein toiminut. Aloin huolestua siitä, miten pärjäisimme kotona vain kahdestaan, jos en pystyisi hoitamaan edes näin yksinkertaista asiaa.
Kuitenkin hyvän 24 tunnin jälkeen selvisimme ilman ylimääräistä apua, eikä sen jälkeen ollut mitään ongelmia. Paitsi suuret rinnat.
Valtava koko
En itse asiassa tajunnut sitä aluksi, koska vauvan syntymän jälkeen kiinnostukseni oli täysin muualla kuin peilissä. Nautimme ajasta vauvan kanssa, ja meillä kävi paljon vieraita. Tajusin vasta, kun eräs miespuolinen ystäväni sanoi sen ääneen: ”Sinulla on aivan jäätävät munkit mitä hittoa?”. Teeskentelin ymmärtäväni, mistä hän puhui, ja sanoin jotain, kuten joo, jäätävät, todellakin. Mutta samalla tunsin kauhean punastumisen nousevan kasvoilleni: voi luoja, ovatko nämä todella noin järkyn isot?
Palautuvatko rinnat imetyksen jälkeen, mitä tapahtuu implanteille?
Imetin 13 kuukautta ilman ongelmia. Lopetin imettämisen seinää vasten, mikä oli virhe, mutta veikkaan, että olisi ollut samalla tavalla ilman silaagea (ne, jotka ovat tehneet samoin, ymmärtävät, mistä puhun). Muistaakseni molemmat rinnat rauhoittuivat ja asettuivat noin kuukauden tai kahden kuluttua imettämisestä ja olivat täysin samanlaiset sen jälkeen. Joten ne eivät jääneet roikkumaan tai löystyneet imettämisestä, vaan palasivat takaisin alkuperäiseen asentoonsa täysin.
