Viime yö meni valvoessa. Olen ollut konsultaatio- ja leikkausajan jälkeen niin vapautuneessa olotilassa, etten ole ehtinyt murehtia mitään. Eikä toki pitäisikään.
Perusluonteeltani olen kuitenkin hardcore pessimisti. Siksi putosinkin eilen illalla taas maanpinnalle:
”Älä nyt jumalauta ole noin riemuissasi, mitä vaan voi vielä mennä pieleen. Eikö sulla dorkalla käynyt mielessä, että implanttien poiston yhteydessä voi löytyäkin syöpä? Pitkälle edennyt syöpä löytyy sieltä nyt, mieti sitä idiootti, äläkä ole rentoutunut, ei siihen ole mitään syytä. You are a dead man walking.”
Yöunet, gone.
Suuri todennäköisyys on, ettei rinnoistani löydy mitään ihmeellistä. Toisaalta olen jo vuosia yrittänyt tunnustella niitä aktiivisesti, jotta huomaisin mahdolliset kyhmyt ajoissa. Olen koko ajan tiedostanut, etten tule tuntemaan kaikkia poikkeavuuksia, kiitos noiden saakelin kanan rintafileiden, jotka tuonne välttämättä halusin asennuttaa.
Nyt olenkin jälleen vakuuttunut, että silikoni-implantin alta poiston yhteydessä jotakin tulee löytymään. Olen jo käynyt päässäni läpi tilanteen, jossa kuulen huonot uutiset. Niiden jälkeen hakeudun tarkempiin tutkimuksiin, jossa selviää, että syöpä on ehtinyt levitä. Olen siinä käsityksessä, että rintasyöpä nuorella naisella on yleensä aggressiivinen ja se tulisi löytää mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Tuttavani kuoli rintasyöpään vain 32-vuotiaana, käytyään läpi rankat hoidot ja sinnikkään taistelun.
Mieleni tekee soittaa klinikalle uudestaan. Ehkä siellä on vapautunut aikoja jo nopeamminkin kuin kahden viikon päästä? Ehkä saisin jotenkin ajan jo tälle viikolle? Toisaalta, viikko sinne tai tänne ei enää muuta mitään. Hautajaisia tässä on jo alettava suunnitella. Mitä mä laitan sinne päälle?
Lue myös:
